Kullervon sotaanlähtö

Emo tuon sanoiksi virkki: "Ellös, poikani poloinen,
saako suurehen sotahan, menkö miekan melskehesen!
Ken suotta sotahan saapi, tahallansa tappelohon,
se soassa surmatahan, tapetahan tappelossa,
miekkoihin menetetähän, kalpoihinsa kaaetahan.
"Lähet vuohella sotahan, kaurihilla tappelohon.
Pian vuohi voitetahan, kauris kaatahan likahan:
tulet koiralla kotihin, sammakolla saat piha'an."

-Kalevala

Sampsa Poika ja Tammi

Sampsa poika Pellervoinen aina eistyvi etemmä;
astua ajattelevi suvisille maailmoille.
Tuli tammi vastahansa, ympäri yheksän syltä.
Kysytteli, lausutteli: "Tulisko sinusta, tammi,
emeä erävenehen, sotapurren pohjapuuta?"
Tammi taiten vastaeli, osaeli puu omena:
"On vainen minussa puuta emäksi yhen venosen..

-Kalevala

Taivaantakoja

Silloin seppo Ilmarinen itse tuon sanoiksi virkki:
"Saattanen takoa sammon, kirjokannen kalkutella
joutsenen kynän nenästä, maholehmän maitosesta,
ohran pienestä jyvästä, kesäuuhen untuvasta,
kun olen taivoa takonut, ilman kantta kalkuttanut
ilman alkusen alutta, riporihman tehtyisettä."

-Kalevala

Mielikki ja Tapio

"Salon herra, maan isäntä, kaunis kankahan eläjä!
Mielikki, metsän emäntä, metsän armas antimuori!"

-Kalevala

Mehiläinen, mies kepeä!

"Mehiläinen maasta nousi, simasiipi mättähältä;
jopa lenti löyhytteli, pienin siivin siuotteli.
Lenti kuun keheä myöten, päivän päärmettä samosi,
otavaisten olkapäitse, seitsentähtyen selitse:
lenti Luojan kellarihin, kamarihin kaikkivallan.
Siellä voietta tehä'än, rasvoja rakennetahan
hope'isissa paoissa, kultaisissa kattiloissa:
mettä kiehui keskimaissa, laoilla suloa voita,
simoa suvinenässä, päässä pohja rasvaisia."

-Kalevala

Staalo

Välillä asiaan mitenkään liittymätön Staalo. Terveisiä Lappiin!

Kyllikki

Jo päivänä muutamana, iltana moniahana
neitoset kisaelevi, kaunokaiset karkelevi
mannerpuolella saloa kaunihilla kankahalla;
Kyllikki ylinnä muita, Saaren kukka kuuluisinna.

-Kalevala

Hiitolan hyvä hevonen

"Etsi päivän, etsi toisen, niin päivänä kolmantena
nousi suurelle mäelle, kiipesi kiven selälle;
iski silmänsä itähän, käänti päätä päivän alle:
näki hiekalla hevosen, kuloharkan kuusikolla;
senpä tukka tulta tuiski, harja suihkivi savua."

-Kalevala