Otsoseni ainoiseni

"Tuota toivoin tuon ikäni, katsoin kaiken kasvinaian /soivaksi Tapion torven, metsän pillin piukovaksi, / kulkevaksi metsän kullan, saavaksi salon hopean / näille pienille pihoille, kape'ille käytäville" -Kalevavala

Viimeinkin valmis. Omasta mielestäni varsinkin musiikillisesti parasta antiani maailmalle. Näin vaatimattomasti :D

Karrhui

En oo juuri päivitelly blogia, mut näinä päivinä tulee tänne vielä ihmeellistä ja hämmästyttävää animaatiota. Tämä on kukkaiskarhu.

Tein joululeffan :D

Soitanta (kantele & audacity) ja kuvat omiani, sävelmä traditionaalinen. Lopussa juttelee Ior Bock.

oli juuret juurruteltu

"Siirrytteli Lemminkäinen,
siirrytteli, käännytteli,
sylin sampoa syleili,
polvin maassa puuhaeli:
eipä sampo liikukana,
kirjokansi kallukana;
sen oli juuret juurruteltu
yheksän sylen syvähän."

-Kalevala

Teillä tietymättömillä

Virkkoi lieto Lemminkäinen,
sanoi kaunis Kaukomieli:
"Ohoh Tiera veikkoseni!
Jo nyt jou'uimme johonki,
kuuksi päiväksi kululle,
ilman rannallen iäksi!"

Tiera tuon sanoiksi virkki,
itse lausui, noin nimesi:
"Kostohonpa, koito raukat,
kostohon, kovaosaiset,
saimme suurehen sotahan
pimeähän Pohjolahan
- oman hengen heitteheksi,
itsemme ikimenoksi
näillä paikoilla pahoilla,
teillä tietämättömillä.

-Kalevala

Menin merta kylpemähän

"Läksin rannalle pesohon,
menin merta kylpemähän;
sinne mä, kana, katosin,
lintu, kuolin liian surman:
elköhönp' on veikkoseni
sinä ilmoisna ikänä
juottako sotaoritta
rannalta merelliseltä!

-Kalevala

Velisurmaaja ja runoiluu

Kahden yön soittelu- ja editointiöverit synnytti tällaisen. Velisurmaaja on kansansävelmä, muu omaani.



ja vanhempi video, jolla lausun runojani kahvila hertassa, laitetaan sekin nyt tänne.

Alta selvien vesien

"Sanoi vanha Väinämöinen:
'Usein, sininen sotka,
suullasi sukelteleihet,
ve'essä vilotteleihet:
käypä, poimi kyyneleni
alta selvien vesien!
Saat sinä parahan palkan:
annan sulle sulkaturkin.'"

-Kalevala

Ei nähnyt sitä taloa

"ei nähnyt sitä taloa,
kuss' ei kolmea kotoa,
ei nähnyt sitä kotoa,
kuss' ei kolmea urosta,
ei nähnyt sitä urosta,
ku ei miekkoa hionut,
tapparata tahkaellut
pään varalle Lemminkäisen."

-Kalevala

Tuohikirje 292

»Jumalannuoli, kymmenen on nimesi
Tämä nuoli on Jumalan oma
Tuomion-Jumala johtaa.»

Aiheesta wikipediassa:

"Tuohikirje numero 292 on vanhin tunnettu itämerensuomalaisilla kielillä kirjoitettu teksti. Teksti on kirjoitettu 1200-luvun alkupuolella. Sen löysivät neuvostoliittolaiset tutkijat vuonna 1957 Artemi Artsihovskin johdolla Novgorodin länsipuolelta. Tuohikirjeen sanoma on tulkinnanvarainen sekä merkkien osittaisen epäselvyyden että itse kieliasun vuoksi. Esimerkiksi sanojen välejä ei ole merkitty. Tutkijat ovat yksimielisiä tekstin tulkinnasta vain siltä osin, että teksti alkaa sanoilla "jumalan nuoli", ja että tekstissä toistuvat vielä sanat "nuoli" ja "jumala", jompikumpi näistä kahdesti. Tämän perusteella tekstiä pidetään ukkoseen liittyvänä loitsuna. "Jumalan nuoli" on myöhemmässäkin kansanperinteessä salaman ja ukonvaajan nimitys. Muuta tekstiä ovat eri tutkijat tulkinneet eri tavoin. Useat tutkijat ovat tulkinneet tekstin kalevalamittaiseksi runoksi, jonka jokainen säe on kirjoitettu omalle rivilleen."

Ja vielä luonnos aiheesta:

Marjatta & Käki

"Marjatta, korea kuopus,
katselevi, kuuntelevi.
Istui marjamättähälle,
vaipui vaaran rintehelle.
Tuossa tuon sanoiksi virkki,
itse lausui, noin nimesi:
"Kuku, kultainen käkönen,
hope'inen, hoilattele,
tinarinta, riukuttele.."

-Kalevala

Marjatta & Marja

"Ei mato maellutkana,
sisilisko siuotellut.
Kirkui marjanen mäeltä,
puolukkainen kankahalta:
"Tule, neiti, noppimahan,
punaposki, poimimahan,
tinarinta, riipimähän,
vyö vaski, valitsemahan,
ennenkuin etana syöpi,
mato musta muikkoavi!"

-Kalevala

Lemminkäinen ja Sapfo

"Kauko rukka, miesi kaunis!
Kun et muistane minua,
annan täältä mennessäsi
juosta purtesi kivehen."

-Kalevala

Naistensaari II

"Niinpä lieto Lemminkäinen
eleä nutustelevi
koko kolmisen keseä
saaren suurissa kylissä;
ihastutti saaren immet,
kaikki lesketki lepytti."

-Kalevala

Naistensaari

Siitä lieto Lemminkäinen
käveli kyliä myöten
saaren impien ilossa,
kassapäien kauneussa.
Kunnepäin on päätä käänti,
siinä suuta suihkatahan,
kunne kättänsä ojenti,
siinä kättä käpsätähän

-Kalevala

Luonnoskirjasta..

Keskeneräisiä töitä

Blogi ei oo nyt oikein päivittynyt uuden työn takia ja siks, että teen isompia duuneja (johonkin näyttelyyn ehkä?), mut tässä keskeneräisiä työstökuvia blogin täytteeksi. Liittyvät Kalevalan karhunpeijaisrunoihin.

Mielikki ja karhu

"Mielikki, metsän emäntä,
itse tuon sanoiksi virkki:
'Kyheäisin kynnet tuolle,
kanssa hampahat hakisin,
kun tuo ei vioille saisi,
painuisi pahoille töille.'

-Kalevala

Tiger, Tiger, burning bright

"Tiger, Tiger, burning bright
In the forests of the night,
What immortal hand or eye
Framed thy fearful symmetry?"

-William Blake: The Tiger

Lenti koivun konkelolle

"Tuo päivyt, Jumalan luoma,
luoma Luojan aurinkoinen,
lenti koivun konkelolle,
lepän lengolle lehahti.
Paistoi hetken heltehesti,
toisen himmesti hiosti,
kolmannen koko terältä:
nukutteli nuivan joukon,
väsytti väen Manalan.."

-Kalevala

Ilmatar

"Ilmatar, ihana impi,
vanhin luonnon tyttäristä,
tuopa vastahan tulevi
puhutellen, lausutellen:
"Mitä miehiä olette,
kuinka teitä kutsutahan?"

-Kalevala

Vipunen syö Väinämöisen

"Siinä virsikäs Vipunen
itse tuon sanoiksi virkki:
"Jo olen jotaki syönyt,
syönyt uuhta, syönyt vuohta,
syönyt lehmeä mahoa,
syönyt karjua sikoa:
en ole vielä mointa syönyt,
en tämän palan makuista!"

-Kalevala

Väinämöinen manalassa

"Pian muuksi muuttelihe,
ruton toiseksi rupesi:
meni mustana merehen,
saarvana sara'ikkohon;
matoi rautaisna matona,
kulki kyisnä käärmehenä
poikki Tuonelan joesta,
läpi Tuonen verkkoloista."

-Kalevala

Väinämöisen synty

"tuli kynsin kynnykseltä,
polvin porstuan ovelta.
Siitä suistui suin merehen,
käsin kääntyi lainehesen;
jääpi mies meren varahan,
uros aaltojen sekahan."

-Kalevala

Tuonetar, hyvä emäntä

"Tuonetar, hyvä emäntä,
Manalatar, vaimo vanha,
toip' on tuopilla olutta,
kantoi kaksikorvaisella;
itse tuon sanoiksi virkki:
"Juop' on, vanha Väinämöinen!"

-Kalevala

Aluen järvi

"Tuli tuosta mennessänsä,
valkeainen vierressänsä
ensin poltti paljo maita,
paljo maita, paljo soita;
viimein vierähti vetehen,
aaltoihin Aluen järven:
se oli syttyä tulehen,
säkehinä säihkyellä."

-Kalevala

Polvenhaava

"Niin päivällä kolmannella
Hiisi pontta pyörähytti,
Lempo tempasi tereä,
Paha vartta vaapahutti.
Kävipä kivehen kirves,
kasa kalkkoi kalliohon;
kirves kilpistyi kivestä,
terä liuskahti liha'an,
polvehen pojan pätöisen,
varpahasen Väinämöisen.
Sen Lempo lihoille liitti,
Hiisi suonille sovitti:
veri pääsi vuotamahan,
hurme huppelehtamahan."

-Kalevala

Uimareissulta

"Jo oli saaret siivottuna,
luotu luotoset merehen,
ilman pielet pistettynä,
maat ja manteret sanottu,
kirjattu kivihin kirjat,
veetty viivat kallioihin.
Viel' ei synny Väinämöinen,
ilmau ikirunoja."

-Kalevala

Ruotus

Lausui Ruotus ruoaltansa,
tiuskui tiskinsä nojalta:
"Mitä sie sanot, katala?
Kuta, kurja, juoksentelet?"

-Kalevala

Uuhi ahjosta ajaikse

Uuhi ahjosta ajaikse,
lähetäikse lietsehestä,
karva kulta, toinen vaski,
kolmas on hopeakarva.
Muut tuota ihastelevi,
ei ihastu Ilmarinen.

-Kalevala

Kesäpeura

Arvelee, ajattelevi:
"Tuoll' oisi sata sanoa
kesäpeuran kielen alla,
suussa valkean oravan."

-Kalevala

Ainon äiti

"Vieri kyynel, vieri toinen:
vieri vetrehet vetensä
kultakengän kautosilta
maahan alle jalkojensa;
vieri maahan maan hyväksi,
vetehen ve'en hyväksi.."

-Kalevala

Kalevipoeg ja siili

Ollut tossa uimarantalukemisena toi Viron kansalliseepos, "Kalevipoeg".. tää kuva synty sen innoittamana.. tarkemmin kahdennentoista runon, jossa siili saa turkin Kalevipoegilta.

Peijakas

"Tuonne saatin saalihini,
ehätin erän vähäni
kultakunnahan kukulle,
vaskiharjun hartioille.
Panin puuhun puhtahasen,
honkahan havusatahan,
oksalle olovimmalle,
lehvälle leve'immälle
iloksi inehmisille,
kunnioiksi kulkijoille."

-Kalevala

Käärmeaita

"Kulki tietä pikkaraisen,
tuli Pohjolan pihalle.
Aita oli rautainen rakettu,
teräksinen tarha tehty,
sata syltä maaemähän,
tuhat syltä taivosehen,
keihä'illä seivästetty,
maan maoilla aiastettu,
käärmehillä kiinnitetty,
sisiliskoilla si'elty"

-Kalevala

Vellamo

"Itseki ve'en emäntä,
ve'en eukko ruokorinta,
jopa nousevi merestä
ja lapaikse lainehesta;
ruokorintahan rivahti,
väännäikse vesikarille
tuota ääntä kuulemahan,
soitantoa Väinämöisen,
kun oli ääni kummanlainen,
soitanto ylen sorea.
Se siihen sike'in nukkui,
vaipui maata vatsallehen
kirjavan kiven selälle,
paaen paksun pallealle."

-Kalevala

Hongotar

Hongatar, karhujen emuu.

Kantelekotelo

Lainasin toverilta polttokynää (kolvintapainen) ja tuunasin mun kantelekotelon!

Lemminkäisen äiti ja korppi

Emo tuossa arvelevi, itse itkien sanovi:
"Vieläkö tästä mies tulisi, uros uusi toimeaisi?"
Päätyi korppi kuulemahan. Tuop' on tuohon vastoavi:
"Ei ole miestä mennehessä eikä tuiki tullehessa:
jo silt' on siika silmät syönyt, hauki hartiat halaisnut.
Sie päästä merehen miestä, työnnä Tuonelan jokehen!
Ehkä turskaksi tulisi, valahaksi vahvistuisi."

-Kalevala

Kullervon kirous- rotoskooppianimaatio

Joo, tiedän ettei tää oo varsinainen rotoskooppianimaatio, mut en ny keksinyt parempaakaan määritelmää.. synty sarjisfestareiden (Tampere kuplii 2011) oheistuotteena. Isompana nähtävillä youtubessa:

http://www.youtube.com/watch?v=yaluAID1oBw

Niin ja joo, hieno espoolainen runoniekka Olli-Pekka Uusitalo neuvo mulle jonkin nokkelan tavan upottaa toi youtube-pätkä tänne blogiin, mut unohdin sen jo. Kopipastatkaa!

Nostan maasta mannun eukot..

Nostan maasta mannun eukot, pellosta peri-isännät.."

-Kalevala

Kantele!

Tossa se nyt sit on.. Kauan olen haaveillut omasta kanteleesta ja nyt sit panostin. Perinteisen mallinen viiskielinen. Ja luonnollisesti pinkki :D
Tässä jonkinlaista ääninäytettä, en kyll varsinaisesti osaa tuota vielä soittaa. Mutta jo esineenä se edustaa kalevalaista kulttuuria. Ja enköhän vielä tuota opi soittamaankin. Harjoittelemaan mars!

Kullervo Tamperkele

"Silloin vanha Väinämöinen, kunpa kuuli kuolleheksi,
Kullervon kaonneheksi, sanan virkkoi, noin nimesi:
"Elkötte, etinen kansa, lasta kaltoin kasvatelko
luona tuhman tuuittajan, vierahan väsyttelijän!
Lapsi kaltoin kasvattama, poika tuhmin tuuittama
ei tule älyämähän, miehen mieltä ottamahan,
vaikka vanhaksi eläisi, varreltansa vahvistuisi."

-Kalevala

Pyhä Pietari

Pyhä Pietari.

Lennä kukkona kujalle!

"Jos siitä vähän tulisi, lennä kukkona kujalle,
kanan lasna kartanolle, rinnoin rikkatunkiolle!
Sorra soimelta hevonen, navetasta sarvinauta,
sarvet sontahan sovita, häntä laske lattialle,
silmät käännä kellellehen, niskat ruttohon rutaise!"

-Kalevala

On huolta itsestäniki

Viikon etsi eksynyttä, viikon etsi, eipä löyä.
Kuuhut vastahan tulevi; niin kuulle kumarteleikse:
"Kuu kulta, Jumalan luoma! Etkö nähnyt poikoani,
kullaista omenatani, hope'ista sauvoani?"
Tuo kuuhut, Jumalan luoma, taiten kyllä vastaeli:
"On huolta itsestäniki huolimatta poiastasi,
kun olen koville luotu, pantu päiville pahoille:
yksin öitä kulkemahan, pakkasella paistamahan,
talvet tarkoin valvomahan, kesäksi katoamahan."

-Kalevala

Hiiet hirveä rakenti

Päätyi hiiet kuulemassa, juuttahat tähyämässä.
Hiiet hirveä rakenti, juuttahat poroa laati:
pään panevi pökkelöstä, sarvet raian haarukasta..

-Kalevala

Kapteeni - kalevalamittakokeilu

Kapteeni

Valovuosia ajelin
tähtilaivan kapteenina
matkaajana maailmoissa
kulkurina kosmoksessa
tähystäen tähtivöihin
katsoin kuiden syntymistä
galaksien kuolemista.
Vaan äkkiä eksyneenä
armoilla avaruustuulten
ajauduin minä poloinen
tälle kylmälle kivelle
komeetalle arpiselle.
Täällä nyt hätääni huudan.
Kuuleeko kukaan minua?
Saavuttaako signaalini
tyhjyydessä kulkevia
pimeydessä piileviä?

En hallitse tota trokeeta kovin hyvin, mut onnex on trokeemankeli:

http://www.karuse.info/index.php?option=com_wrapper&view=wrapper&Itemid=17

Ututyttö, Terhenneiti

"Louhi, Pohjolan emäntä, tuo tuosta pahoin pahastui,
katsoi valtansa vajuvan, alenevan arvionsa.
Uutarta rukoelevi: "Ututyttö, terhenneiti!
Seulo seulalla utua, terhenistä tepsuttele,
laske talma taivahalta, auer ilmasta alenna
selvälle meren selälle, ulapalle aukealle,
jottei päästä Väinämöisen, osata uvantolaisen!"

-Kalevala

Vellamo ve'en emäntä

Siinä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki:
"Vellamo, ve'en emäntä, ve'en eukko ruokorinta!
Tules paian muuttelohon, vaattehen vajehtelohon!
Sinull' on rytinen paita, merenvaahtivaippa päällä,
tuulen tyttären tekemä, Aallottaren antelema:
minä annan liinapaian, panen aivan aivinaisen;
se on Kuuttaren kutoma, Päivättären kehreämä."

-Kalevala

Väinämöisen lähtö

"Siitä vanha Väinämöinen laskea karehtelevi
venehellä vaskisella, kuutilla kuparisella
yläisihin maaemihin, alaisihin taivosihin.

Sinne puuttui pursinensa, venehinensä väsähtyi.
Jätti kantelon jälille, soiton Suomelle sorean,
kansalle ilon ikuisen, laulut suuret lapsillensa."

-Kalevala

The Sampo (1959)

Oon taas katellut laatuleffoja. Tällä kertaa kyseessä on Sampo (ven. Сампо). Kyseessä on siis vuonna 1959 tehty suomalais-neuvostoliittolainen yhteisproduktio. Koko leffa on katsottavissa youtubesta:

https://www.youtube.com/watch?v=vW4C-UZyb6s&feature=player_embedded

Seuraavassa tekstissä ei ole varsinaisia juonipaljastuksia, mutta leffa on luultavasti nautittavampi (ainakin yllätyksellisempi) lukematta tätä!!

Tätä leffaa suomalaiset on kautta aikojen vihanneet estottomasti. Syy lienee sekä a) poliittinen että b) taiteellinen. On melko ymmärrettävää, että Neuvostoliitto ei ole koskaan ollut mikään suomalaisten lempinaapuri, mm. parin sodan takia. Se nyt lienee kuitenkin leffanautinnon kannalta toissijaista, varsinkin, kun koko Sosialististen Neuvostotasavaltojen liittoa ei ole ollut olemassa yli kahteen vuosikymmeneen.

Mitä taas leffan puhtaasti elokuvallisiin ansioihin tulee, täytyy myöntää, että se on melkoinen trippi. Juoni ei etene Kalevalan mukaan, mutta hyvin monia Kalevalan avainkohtauksia on ympätty siihen melkein sattumanvaraiselta tuntuvassa järjestyksessä. Alkuperäisen Kalevalan juonihan on sinälläänkin melko keinotekoinen: tapahtumat ovat myyttisiä, eivätkä noudata arkielämän logiikkaa. Ensin tuntuukin, että Sammossa juonta on pyritty rationalisoimaan. Se tunne menee pian elokuvan alun jälkeen ohi. Kalevalan henkeä tässä kyllä tavallaan noudatetaan. Tekihän Elias Lönnrot juuri samanlaista irrallisten runojen yhteen sovittamista ja henkilöiden vaihtelua alkuperäisiin kentältä kerättyihin kansanrunoihin. Esimerkiksi Aino-runo on suurelta osin Lönnrotin omaa sepitettä!

Elokuvan ohjaaja Aleksandr Ptuško oli ensisijaisesti satuelokuvien ohjaaja. Se näkyy Sammonkin melko karkkisessa, yltiöromanttisessa kuvauksessa, sekä jyrkässä hyvän ja pahan vastakkainasettelussa (mitä Kalevalan alkutekstissä on yllättävän vähän). Sosialistista asennetta voi nähdä alun pitkissä, ihannoivissa työntekoa ja tukinuittoa kuvaavissa otoksissa.

Camp eroaa kitchistä siinä, että campin tekijä tajuaa mauttomuutensa, mutta kitchin tekijä ei. Sampo on tämän jaottelun mukaan selvästi kitchiä ja sille nauraminen on näin ollen julmempaa kuin tietoisesti huonoille ö-leffoille. Siis, jos olet taipuvainen myötähäpeän tunteeseen, tämä ei ole sinun leffasi. Surukseni pitää myöntää, että itseltäni pääsi tätä katsoessa pariin kertaan melko kova huutonauru. Myös alkuperäiseen Kalevalaan nähden vaihtoehtoinen juonikuljetus oli kiinnostava. Tähtiä tälle antaisin ehkä jopa neljä:

****

Noin :D

Ahti aaltojen isäntä

"Kovin silloin tuulet tuuli, aallot hakkasi alusta.
Veivät harpun hauinluisen, kantelon kalaneväisen
väen Vellamon hyväksi, Ahtolan iki-iloksi.
Ahto aalloilta havainnut, Ahon lapset lainehilta;
ottivat sorean soiton, kotihinsa korjasivat."