"Neiti päätänsä kohotti, näki jälkiä lumessa.
Kysytteli, lausutteli: "Mi on tästä poikki juosnut?"
Sanoi seppo Ilmarinen: "Repo on juosnut siitä poikki."
Neiti parka huokaiseikse, huokaiseikse, henkäiseikse.
Sanan virkkoi, noin nimesi: "Voi minua, kurja raukka!
Parempi minun olisi, parempi oletteleisi
revon reyhkävän re'essä, aina käyvän ahkiossa,
kuin tämän kosijan reessä, viirunaaman viltin alla.
Revon on karvat kaunihimmat, revon suumalo
somempi."
-Kalevala
