Oon taas katellut laatuleffoja. Tällä kertaa kyseessä on Sampo (ven. Сампо). Kyseessä on siis vuonna 1959 tehty suomalais-neuvostoliittolainen yhteisproduktio. Koko leffa on katsottavissa youtubesta:
https://www.youtube.com/watch?v=vW4C-UZyb6s&feature=player_embedded
Seuraavassa tekstissä ei ole varsinaisia juonipaljastuksia, mutta leffa on luultavasti nautittavampi (ainakin yllätyksellisempi) lukematta tätä!!
Tätä leffaa suomalaiset on kautta aikojen vihanneet estottomasti. Syy lienee sekä a) poliittinen että b) taiteellinen. On melko ymmärrettävää, että Neuvostoliitto ei ole koskaan ollut mikään suomalaisten lempinaapuri, mm. parin sodan takia. Se nyt lienee kuitenkin leffanautinnon kannalta toissijaista, varsinkin, kun koko Sosialististen Neuvostotasavaltojen liittoa ei ole ollut olemassa yli kahteen vuosikymmeneen.
Mitä taas leffan puhtaasti elokuvallisiin ansioihin tulee, täytyy myöntää, että se on melkoinen trippi. Juoni ei etene Kalevalan mukaan, mutta hyvin monia Kalevalan avainkohtauksia on ympätty siihen melkein sattumanvaraiselta tuntuvassa järjestyksessä. Alkuperäisen Kalevalan juonihan on sinälläänkin melko keinotekoinen: tapahtumat ovat myyttisiä, eivätkä noudata arkielämän logiikkaa. Ensin tuntuukin, että Sammossa juonta on pyritty rationalisoimaan. Se tunne menee pian elokuvan alun jälkeen ohi. Kalevalan henkeä tässä kyllä tavallaan noudatetaan. Tekihän Elias Lönnrot juuri samanlaista irrallisten runojen yhteen sovittamista ja henkilöiden vaihtelua alkuperäisiin kentältä kerättyihin kansanrunoihin. Esimerkiksi Aino-runo on suurelta osin Lönnrotin omaa sepitettä!
Elokuvan ohjaaja Aleksandr Ptuško oli ensisijaisesti satuelokuvien ohjaaja. Se näkyy Sammonkin melko karkkisessa, yltiöromanttisessa kuvauksessa, sekä jyrkässä hyvän ja pahan vastakkainasettelussa (mitä Kalevalan alkutekstissä on yllättävän vähän). Sosialistista asennetta voi nähdä alun pitkissä, ihannoivissa työntekoa ja tukinuittoa kuvaavissa otoksissa.
Camp eroaa kitchistä siinä, että campin tekijä tajuaa mauttomuutensa, mutta kitchin tekijä ei. Sampo on tämän jaottelun mukaan selvästi kitchiä ja sille nauraminen on näin ollen julmempaa kuin tietoisesti huonoille ö-leffoille. Siis, jos olet taipuvainen myötähäpeän tunteeseen, tämä ei ole sinun leffasi. Surukseni pitää myöntää, että itseltäni pääsi tätä katsoessa pariin kertaan melko kova huutonauru. Myös alkuperäiseen Kalevalaan nähden vaihtoehtoinen juonikuljetus oli kiinnostava. Tähtiä tälle antaisin ehkä jopa neljä:
****
Noin :D
