oli juuret juurruteltu

"Siirrytteli Lemminkäinen,
siirrytteli, käännytteli,
sylin sampoa syleili,
polvin maassa puuhaeli:
eipä sampo liikukana,
kirjokansi kallukana;
sen oli juuret juurruteltu
yheksän sylen syvähän."

-Kalevala

Teillä tietymättömillä

Virkkoi lieto Lemminkäinen,
sanoi kaunis Kaukomieli:
"Ohoh Tiera veikkoseni!
Jo nyt jou'uimme johonki,
kuuksi päiväksi kululle,
ilman rannallen iäksi!"

Tiera tuon sanoiksi virkki,
itse lausui, noin nimesi:
"Kostohonpa, koito raukat,
kostohon, kovaosaiset,
saimme suurehen sotahan
pimeähän Pohjolahan
- oman hengen heitteheksi,
itsemme ikimenoksi
näillä paikoilla pahoilla,
teillä tietämättömillä.

-Kalevala

Menin merta kylpemähän

"Läksin rannalle pesohon,
menin merta kylpemähän;
sinne mä, kana, katosin,
lintu, kuolin liian surman:
elköhönp' on veikkoseni
sinä ilmoisna ikänä
juottako sotaoritta
rannalta merelliseltä!

-Kalevala

Velisurmaaja ja runoiluu

Kahden yön soittelu- ja editointiöverit synnytti tällaisen. Velisurmaaja on kansansävelmä, muu omaani.



ja vanhempi video, jolla lausun runojani kahvila hertassa, laitetaan sekin nyt tänne.

Alta selvien vesien

"Sanoi vanha Väinämöinen:
'Usein, sininen sotka,
suullasi sukelteleihet,
ve'essä vilotteleihet:
käypä, poimi kyyneleni
alta selvien vesien!
Saat sinä parahan palkan:
annan sulle sulkaturkin.'"

-Kalevala

Ei nähnyt sitä taloa

"ei nähnyt sitä taloa,
kuss' ei kolmea kotoa,
ei nähnyt sitä kotoa,
kuss' ei kolmea urosta,
ei nähnyt sitä urosta,
ku ei miekkoa hionut,
tapparata tahkaellut
pään varalle Lemminkäisen."

-Kalevala

Tuohikirje 292

»Jumalannuoli, kymmenen on nimesi
Tämä nuoli on Jumalan oma
Tuomion-Jumala johtaa.»

Aiheesta wikipediassa:

"Tuohikirje numero 292 on vanhin tunnettu itämerensuomalaisilla kielillä kirjoitettu teksti. Teksti on kirjoitettu 1200-luvun alkupuolella. Sen löysivät neuvostoliittolaiset tutkijat vuonna 1957 Artemi Artsihovskin johdolla Novgorodin länsipuolelta. Tuohikirjeen sanoma on tulkinnanvarainen sekä merkkien osittaisen epäselvyyden että itse kieliasun vuoksi. Esimerkiksi sanojen välejä ei ole merkitty. Tutkijat ovat yksimielisiä tekstin tulkinnasta vain siltä osin, että teksti alkaa sanoilla "jumalan nuoli", ja että tekstissä toistuvat vielä sanat "nuoli" ja "jumala", jompikumpi näistä kahdesti. Tämän perusteella tekstiä pidetään ukkoseen liittyvänä loitsuna. "Jumalan nuoli" on myöhemmässäkin kansanperinteessä salaman ja ukonvaajan nimitys. Muuta tekstiä ovat eri tutkijat tulkinneet eri tavoin. Useat tutkijat ovat tulkinneet tekstin kalevalamittaiseksi runoksi, jonka jokainen säe on kirjoitettu omalle rivilleen."

Ja vielä luonnos aiheesta: