"Kyllä Tuonetar toruvi, Manan neiti riitelevi:
"Oi on, hullu, hulluuttasi, mies on, mielesi vähyyttä!
Tulet syyttä Tuonelahan, tauitta Manan majoille!
Parempi sinun olisi palata omille maille:
äijä on tänne tullehia, ei paljo palannehia."
Sanoi vanha Väinämöinen: "Akka tieltä kääntyköhön,
eip' on mies pahempikana, uros untelompikana!
Tuo venettä, Tuonen tytti, lauttoa, Manalan lapsi!"
Vei venehen Tuonen tytti; sillä vanhan Väinämöisen
yli salmen saattelevi, joen poikki päästelevi.
Itse tuon sanoiksi virkki: "Voi sinua, Väinämöinen!
Läksit surmatta Manalle, kuolematta Tuonelahan!'"
-Kalevala, kuudestoista runo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti