Louhi varastaa auringon ja kuun

"Louhi, hostess of Pohyola,
Northland's old and toothless wizard,
Makes the Sun and Moon her captives;
In her arms she takes fair Luna
From her cradle in the birch-tree,
Calls the Sun down from his station,
From the fir-tree's bending branches,
Carries them to upper Northland,
To the darksome Sariola;
Hides the Moon, no more to glimmer,
In a rock of many colors.."

-Kalevala

Väinämöinen ja karhu

"To the bear he spake these measures:
"Otso, thou my well beloved,
Honey-eater of the woodlands,
Let not anger swell thy bosom;
I have not the force to slay thee,
Willingly thy life thou givest
As a sacrifice to Northland.
Thou hast from the tree descended,
Glided from the aspen branches,
Slippery the trunks in autumn,
In the fog-days, smooth the branches.
Golden friend of fen and forest,
In thy fur-robes rich and beauteous,
Pride of woodlands, famous Light-foot,
Leave thy cold and cheerless dwelling,
Leave thy home within the alders,
Leave thy couch among the willows,
Hasten in thy purple stockings,
Hasten from thy walks restricted,
Come among the haunts of heroes,
Join thy friends in Kalevala."

-Kalevala

Ukko, God of Delirium

"Night was king and reigned unbroken,
Darkness ruled in Kalevala,
Darkness in the home of Ukko.
Hard to live without the moonlight,
Harder still without the sunshine;
Ukko's life is dark and dismal,
When the Sun and Moon desert him."

-Kalevala

Sammon puolustus

"Vaka vanha Väinämöinen käänti päätä päivän alta,
luopi silmät luotehesen, katsoi taaksensa vähäisen:
jo tulevi Pohjan eukko, lintu kumma liitelevi,
harte'ista kuin havukka, vaakalintu vartalolta!"

-Kalevala

Oisinko pojaksi luotu 2.2.-28.2.2010

Oisinko pojaksi luotu - Anne Lehtelän valokuvia ja Jiipee Uusitalon kalevalakuvituksia
2.2.-28.2.2010

Galleria Bukrassa, Tuomiokirkonkatu 17, 33100 Tampere

Tervetuloa avajaisiimme perjantaina 5.2. kello 18.

"Lehtelän ja Uusitalon yhteisnäyttely nimi on poimittu Kantelettaren tyttöjen lauluista. Nimi ja nimiruno sitovat yhteen taiteilijoiden aiheet osoittaen oman identiteetin etsimisen ajattomuuden. Taiteilijat toivottavat katsojat tervetulleeksi näyttelyyn miettimään kysymyksiä, kuten mikä on mies, mikä nainen, mitä on olla suomalainan 2000-luvulla ja mitä on kalevalainen kulttuuriperintömme."

Väinämöisen soitto

"Vaka vanha Väinämöinen, laulaja iän-ikuinen,
sormiansa suorittavi, peukaloitansa pesevi.
Istuiksen ilokivelle, laulupaaelle paneikse
hope'iselle mäelle, kultaiselle kunnahalle.

Otti soiton sormillensa, käänti käyrän polvillensa,
kantelen kätensä alle. Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Tulkohonpa kuulemahan, ku ei liene ennen kuullut
iloa ikirunojen, kajahusta kanteloisen!"

-Kalevala

Ilmarisen kultaneito

"Kylpi seppo kyllitellen, valelihe vallotellen.
Neien vierehen venähti utuisehen uutimehen,
teltahan teräksisehen, rankisehen rautaisehen.

Siinä seppo Ilmarinen heti yönä ensimäisnä
kyllä peitettä kysyvi, vaippoja varustelevi,
kahet, kolmet karhuntaljat, viiet kuuet villavaipat,
maata kera puolisonsa, tuon on kultaisen kuvansa.

Se oli kylki kyllä lämmin, ku oli vasten vaippojansa;
ku oli nuorta neittä vasten, vasten kullaista kuvoa,
se oli kylki kylmimässä, oli hyyksi hyytymässä,
meren jääksi jäätymässä, kiveksi kovoamassa.

Sanoi seppo Ilmarinen: "Ei tämä hyvä minulle!
Vienen neien Väinölähän Väinämöiselle varaksi,
polviseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi."

-Kalevala