"Silloin vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki:
"Ei otso olilla synny eikä riihiruumenilla!
Tuoll' on otso synnytelty, mesikämmen käännytelty
luona kuun, malossa päivän, otavaisen olkapäillä,
ilman impien tykönä, luona luonnon tyttärien.
...
"Mielikki, metsän emäntä, Tapiolan tarkka vaimo,
koppoi kuontalon vesiltä, villat hienot lainehilta.
..
"Tuuitteli tuttuansa, liekutteli lempeänsä
alla kuusen kukkalatvan, alla penseän petäjän.
Siinä otsosen sukesi, jalokarvan kasvatteli
vieressä metisen viian, simaisen salon sisässä.
-Kalevala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti