Kullervo turmelee sisarensa

"Jo antoi Jumala aamun, toi Jumala toisen päivän.
Niin neiti sanoiksi virkki, kysytteli, lausutteli:
"Mist' olet sinä sukuisin, kusta, rohkea, rotuisin?
Lienet suurtaki sukua, isoa isän aloa."

Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi:
"En ole sukua suurta, enkä suurta enkä pientä,
olen kerran keskimmäistä: Kalervon katala poika,
tuhma poika tuiretuinen, lapsi kehjo keiretyinen.
Vaan sano oma sukusi, oma rohkea sukusi, oma rohkea rotusi,
jos olet suurta sukua, isoa isän aloa!"

Neiti varsin vastoavi, sanan virkkoi, noin nimesi:
"En ole sukua suurta, enkä suurta enkä pientä,
olen kerran keskimmäistä: Kalervon katala tyttö,
tyhjä tyttö tuiretuinen, lapsi kehjo keiretyinen."

-Kalevala

Kullervon hirttäminen

Toi jälkimmäinen on siis enempi tollainen boonuskokeilu..

Untamo ä'itteleikse: "Mihin poika pantanehe,
kunne tuo tuhottanehe, surma tuolle saatanehe?"
Poika puuhun hirtetähän, tammehen ripustetahan.

Kului yötä kaksi, kolme, saman verran päiviäki.
Untamo ajattelevi: "Aik' on käyä katsomahan,
joko Kullervo katosi, kuoli poika hirsipuuhun."

Laittoi orjan katsomahan. Orja toi sanan takaisin:
"Ei ole Kullervo kaonnut, kuollut poika hirsipuuhun!
Poika puuta kirjoittavi pieni piikkonen käessä.
Koko puu kuvia täynnä, täynnä tammi kirjoitusta:
siinä miehet, siinä miekat, siinä keihä'ät sivulla."

-Kalevala

"Ei ole hukkunut vetehen.."

"Urohot ajattelevat, akat kaikki arvelevat,
minne poika pantanehe, kunne surma saatanehe.

Pannahanpa puolikkohon, työnnetähän tynnyrihin;
siitä vieähän vetehen, lasketahan lainehesen.

Käyähänpä katsomahan kahen, kolmen yön perästä,
joko on hukkunut vetehen, kuollut poika puolikkohon!

Ei ole hukkunut vetehen, kuollut poika puolikkohon!
Poika oli pääsnyt puolikosta istui aaltojen selässä
vapa vaskinen käessä, siima silkkinen perässä;
onkivi meren kaloja, merivettä mittoavi:
melke'in meressä vettä, kun on kaksi kauhallista;
oisko oike'in mitata, osa kolmatta tulisi."

-Kalevala

Kullervo

Kullervo katkoo kapalonsa.