Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Jotaki joessa onpi, hakojaki, haukiaki. Kun lie hauin hartioilla, ve'en koiran konkkaluilla, veä miekalla vetehen, katkaise kala kaheksi!"
Nimitteli poikiansa, laaitteli lapsiansa, kuin kuki tekemiänsä, itse ilmi luomiansa: minkä pisti pistokseksi, kunka änkäsi ähyksi, minkä laati luuvaloksi, kunka riieksi risasi; minkä painoi paiseheksi, kunka ruohutti ruveksi, minkä syöjäksi sysäsi, kunka ruhtosi rutoksi.
Siinä lieto Lemminkäinen ei tohi käsiksi käyä satasilmälle maolle, tuhatkieli-käärmehelle.
Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Mato musta, maanalainen, toukka Tuonen-karvallinen, kulkija kulon-alainen, lehen lemmon juurehinen, läpi mättähän menijä, puun juuren pujottelija! Kuka sun kulosta nosti, heinän juuresta herätti? maan päälle matelemahan, tielle teukkalehtamahan?
Ylioppilaat istuttivat Lönnrotin isänmaallisen juhlan innostuksessa kultatuoliin. Kunnianosoituksen kohteeksi joutunut Lönnrot totesi silloin vaatimattomasti: "Ei paska punniten parane!"
Jo päivänä kolmantena itse seppo Ilmarinen kallistihe katsomahan ahjonsa alaista puolta: hieho tungeikse tulesta, sarvi kulta kuumoksesta, otsassa otavan tähti, päässä päivän pyöryläinen.
Jiipee on sarjakuvapää, pölyinen kalevalapää.
Tajukangas on Jiipeen kuvitusblogi, taju kankaalla väännettyjä kuvituksia, lähinnä Kalevala ja muut pölyiset tarustot aiheenaan.