Pohjolan häät

"Mistä mä vävyni tunnen, vävyni väen seasta?
Tuttu on vävy väestä, tuttu tuomi muista puista,
tammi virpivarpasista, kuuhut taivahan tähistä. "

-Kalevala

Suuri härkä

"Grew an ox in far Karjala,
Not the largest, nor the smallest,
Was the ox that grew in Suomi;
But his size was all-sufficient,
For his tail was sweeping Jamen,
And his head was over Kemi,
Horns in length a hundred fathoms,
Longer than the horns his mouth was;
Seven days it took a weasel
To encircle neck and shoulders;
One whole day a swallow journeyed
From one horn-tip to the other,
Did not stop between for resting.
Thirty days the squirrel travelled
From the tail to reach the shoulders,
But he could not gain the horn-tip
Till the Moon had long passed over."

-Kalevala

"Lausui lapsi lattialta.."

Spake the hostess of Pohyola,
When the babe his tale had ended:
"Tell me bow, my child beloved,
Thou hast learned about the maiden,
Hast obtained the information,
How her flaxen ringlets nestled,
How the maiden's silver glistened,
How the virgin's gold was lauded.
Shone the silver Sun upon thee,
Did the moonbeams bring this knowledge?"

-Kalevala

Tulinen kokko

Antoi morsian apua, työnti neito neuvokkia:
"Ohoh seppo Ilmarinen! Ellös olko milläskänä!
Taop' on tulinen kokko, vaakalintu valke'inen!
Sillä saanet suuren hauin, liikkuvan kalan lihavan,
Tuonen mustasta joesta, Manalan alantehesta."

-Kalevala, 19. runo

Tuonen Karhu

"When this task had been completed,
Ilmarinen, quick returning,
Thus addressed the ancient Louhi:
"Give me, worthy dame, thy daughter,
Give me now my bride affianced,
I have brought the bear of Mana
From Tuoni's fields and forests."

-Kalevala

Väinämöisen ja Ilmarisen kosinta

"Kunpa tullahan tupahan, tuop' on tuopilla simoa,
kanna kaksikorvaisella; työnnä tuoppi sen kätehen,
kellen on mieli mennäksesi!"
-Kalevala, 18. runo

Väinämöisen ja Ilmarisen matka Pohjolaan

"Travels one day, then a second,
Travels all the next day northward,
Till the third day Ilmarinen
Overtakes old Wainamoinen,
Rails him in his magic vessel,
And addresses thus the minstrel:
"O thou ancient Wainamoinen,
Let us woo in peace the maiden,
Fairest daughter or the Northland,
Sitting on the bow of heaven,
Let each labor long to win her,
Let her wed the one she chooses,
Him selecting, let her follow.""

-Kalevala

Joo, tiedän että Ilmarinen on tässä eri näköinen kuin viime talvena tehdyissä kuvissa, mut kyllästyin piirtämään sen niskaryppyjä. Tää on nyt vaan uus versio.

"Ei halli valetta hauku.."

"Sanoi Pohjolan isäntä: "Ei halli valetta hauku,
ikipuol' ei ilman virka, ei se honkihin horise."

Kävi itse katsomahan. Astuvi pihalta poikki
pellolle perimäiselle, ta'immalle tanhualle.

Katsoi koiran suuta myöten, nenävartta valvatteli
tuulikunnahan kukutse, leppäharjun hartioitse.
Jo näki toen totisen, mitä haukkui hallikoira,
maan valio vaikutteli, villahäntä vieretteli:
purjehti veno punainen selän puolen Lemmenlahta,
kirjokorja kiitelevi maapuolen Simasaloa. "

-Kalevala

Welcome sunshine

"..And the minstrel spake these measures:
"Greetings to thee, Sun of fortune,
Greetings to thee, Moon of good-luck,
Welcome sunshine, welcome moonlight,
Golden is the dawn of morning!"

-Kalevala, 49. poem

Tässä kuvassa on erityinen hyvä ystäväni Ville. Metsäturska.

Oli ukko Tuonelassa..

"Oli ukko Tuonelassa; se on ukko kolmisormi,
rautaverkkojen kutoja, vaskinuotan valmistaja.
Se kutoi sataisen nuotan, tuhantisen tuikutteli
samana kesäisnä yönä samalla vesikivellä.

...

Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi:
"Joko lie tuhoni tullut, hätäpäivä päälle pääsnyt
näillä Tuonelan tuvilla, Manalan majantehilla?"

Pian muuksi muuttelihe, ruton toiseksi rupesi:
meni mustana merehen, saarvana sara'ikkohon;
matoi rautaisna matona, kulki kyisnä käärmehenä
poikki Tuonelan joesta, läpi Tuonen verkkoloista."

-Kalevala, 16 runo

Tuonen tytti

"Kyllä Tuonetar toruvi, Manan neiti riitelevi:
"Oi on, hullu, hulluuttasi, mies on, mielesi vähyyttä!
Tulet syyttä Tuonelahan, tauitta Manan majoille!
Parempi sinun olisi palata omille maille:
äijä on tänne tullehia, ei paljo palannehia."

Sanoi vanha Väinämöinen: "Akka tieltä kääntyköhön,
eip' on mies pahempikana, uros untelompikana!
Tuo venettä, Tuonen tytti, lauttoa, Manalan lapsi!"

Vei venehen Tuonen tytti; sillä vanhan Väinämöisen
yli salmen saattelevi, joen poikki päästelevi.
Itse tuon sanoiksi virkki: "Voi sinua, Väinämöinen!
Läksit surmatta Manalle, kuolematta Tuonelahan!'"

-Kalevala, kuudestoista runo