Iki-turso, Äijön poika

Boonuksena vieraileva taiteilija, Edin, versio Iki-tursosta:




"Kun ei tuosta kyllin tulle, Iku-Turso, Äijön poika,
nosta päätäsi merestä, lakkoasi lainehesta!
Kaataos Kalevan miehet, upota uvantolaiset,
hävitä häjyt urohot alle aaltojen syvien!
Saata sampo Pohjolahan venehestä vierimättä!"

-Kalevala

Sammon ryöstö

Siitä vanha Väinämöinen, toinen seppo Ilmarinen,
kolmas lieto Lemminkäinen saattelivat sammon suuren
Pohjolan kivimäestä, vaaran vaskisen sisästä.
Veivät sen venosehensa, latjasivat laivahansa.

-Kalevala

Ilmarisen kolmas pohjolanmatka

"Sanoi vanha Väinämöinen: "Veli, seppo Ilmarinen!
Minne heitit naisen nuoren, kunne kuulun morsiamen,
kun sa tyhjänä tuletki, aina naisetta ajelet?"

Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi:
"Lauloin ma mokoman naisen meren luo'olle lokiksi.
Nyt se lokkina lojuvi, kajavana kaakahtavi,
kiljuvi vesikivillä, kariloilla kaljahuvi."

-Kalevala

Kullervon kosto ja kotiinpaluu

"Saip' on miekan mielehisen, kalvan kaikkien parahan,
jolla kaatoi kaiken kansan, joukon Untamon hävitti.
Tuvat poltteli poroksi, kypeniksi kyyetteli:
kivet jätti kiukahista, pitkän pihlajan pihoista.

Kullervo, Kalervon poika, jo tuosta kotihin kääntyi
ison entisen tuville, vanhempansa vainioille:
tupa on tyhjä tultuansa, autio avattuansa;
ei tulla likistämähän, käyä kättä antamahan.

Antoi kättä hiilokselle: hiilet kylmät hiiloksessa.
Tuosta tunsi tultuansa: ei ole emo elossa.

Pisti kättä kiukahalle: kivet kylmät kiukahassa.
Tuosta tunsi tultuansa: ei ole iso elossa.

Loi on silmät sillan päälle: silta kaikki siivomatta.
Tuosta tunsi tultuansa: ei ole sisar elossa.

Vieri valkamavesille: ei venettä valkamassa.
Tuosta tunsi tultuansa: ei ole veli elossa.

Loihe siitä itkemähän; itki päivän, itki toisen.
Itse tuon sanoiksi virkki: "Oi on ehtoinen emoni!
Mitäs mulle tänne heitit eläessä tällä maalla?

"Et kuule, emo, minua, jos ma silmillä siherrän
eli kulmilla kujerran, päälaella lausuelen!"

Emo hauasta havasi, alta mullan muistuttavi:
"Jäihän multa Musti koira käyäksesi metsämaille.."

-Kalevala

Kullervo turmelee sisarensa

"Jo antoi Jumala aamun, toi Jumala toisen päivän.
Niin neiti sanoiksi virkki, kysytteli, lausutteli:
"Mist' olet sinä sukuisin, kusta, rohkea, rotuisin?
Lienet suurtaki sukua, isoa isän aloa."

Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi:
"En ole sukua suurta, enkä suurta enkä pientä,
olen kerran keskimmäistä: Kalervon katala poika,
tuhma poika tuiretuinen, lapsi kehjo keiretyinen.
Vaan sano oma sukusi, oma rohkea sukusi, oma rohkea rotusi,
jos olet suurta sukua, isoa isän aloa!"

Neiti varsin vastoavi, sanan virkkoi, noin nimesi:
"En ole sukua suurta, enkä suurta enkä pientä,
olen kerran keskimmäistä: Kalervon katala tyttö,
tyhjä tyttö tuiretuinen, lapsi kehjo keiretyinen."

-Kalevala

Mä piän näyttelyn!

Ens helmikuulle 2010 ad. ropsahti galleria-aika tamperelaisesta kirjakauppa-galleriasta, Bukrasta. Samaan sinne tulee toinenkin taiteilija, toi Lehtelän Anne. Oon intona. Tossa kuvassa on jotain tuollaisia isompia akryyli-maalauksia joita tulee näyttelyyn. Tännekin kuvia ehkä joskus. Vähän hankalia ovat kun ei voi skannata. Mut tollasta riemua nyt ilmassa!

Kullervon hirttäminen

Toi jälkimmäinen on siis enempi tollainen boonuskokeilu..

Untamo ä'itteleikse: "Mihin poika pantanehe,
kunne tuo tuhottanehe, surma tuolle saatanehe?"
Poika puuhun hirtetähän, tammehen ripustetahan.

Kului yötä kaksi, kolme, saman verran päiviäki.
Untamo ajattelevi: "Aik' on käyä katsomahan,
joko Kullervo katosi, kuoli poika hirsipuuhun."

Laittoi orjan katsomahan. Orja toi sanan takaisin:
"Ei ole Kullervo kaonnut, kuollut poika hirsipuuhun!
Poika puuta kirjoittavi pieni piikkonen käessä.
Koko puu kuvia täynnä, täynnä tammi kirjoitusta:
siinä miehet, siinä miekat, siinä keihä'ät sivulla."

-Kalevala

"Ei ole hukkunut vetehen.."

"Urohot ajattelevat, akat kaikki arvelevat,
minne poika pantanehe, kunne surma saatanehe.

Pannahanpa puolikkohon, työnnetähän tynnyrihin;
siitä vieähän vetehen, lasketahan lainehesen.

Käyähänpä katsomahan kahen, kolmen yön perästä,
joko on hukkunut vetehen, kuollut poika puolikkohon!

Ei ole hukkunut vetehen, kuollut poika puolikkohon!
Poika oli pääsnyt puolikosta istui aaltojen selässä
vapa vaskinen käessä, siima silkkinen perässä;
onkivi meren kaloja, merivettä mittoavi:
melke'in meressä vettä, kun on kaksi kauhallista;
oisko oike'in mitata, osa kolmatta tulisi."

-Kalevala

Kullervo

Kullervo katkoo kapalonsa.

murehista mustat ruunat

"Siitä lieto Lemminkäinen, itse kaunis Kaukomieli,
laati huolista hevoset, murehista mustat ruunat,
päitset päivistä pahoista, satulat salavihoista.
Hyppäsi hyvän selälle, hyvän laukin lautasille;
ajoa ramuttelevi Tieran tuttavan keralla.
Ajoi rannat raskutellen, hiekkarannat herskytellen
luoksi ehtoisen emonsa, tykö valtavanhempansa."

-Kalevala

Pakkanen, puhurin poika

"Siitä lieto Lemminkäinen jätti laivan jäätehesen,
sotapurren puutoksehen, itse eellehen menevi.
Tiera tuossa toisna miesnä väänti veitikän jälessä."

-Kalevala