Tiera

"Kulkevi kylitse tuonne, teitse Tieran kartanohon.
Sanoi sinne saatuansa, toimitteli tultuansa:

"Tieraseni, tiettyiseni, armaiseni, ainoiseni!
Tokko muistat muinaistamme, entistä elämätämme,
kun ennen kahen kävimme suurilla sotatiloilla?
Ei ollut sitä kyleä, kuss' ei kymmenen taloa;
ei ollut sitä taloa, kuss' ei kymmenen urosta;
ei ollut sitä urosta eikä miestä melkeätä,
kuta emme kaatanehet ja kahen kapistanehet."

Iso päätyi ikkunassa keihäsvartta vuolemassa,
emo aitan kynnyksellä kirnua kolistamassa,
veljekset veräjän suussa laitioita laatimassa,
sisarekset sillan päässä vaippoja vanuttamassa.

Virkkoi iso ikkunasta, emo aitan kynnykseltä,
veljekset veräjän suusta, sisarekset sillan päästä:
"Ei Tiera sotahan joua, Tieran tuura tappelohon!
Tiera on tehnyt kuulun kaupan, ikikaupan iskenynnä:
vast' on nainut naisen nuoren, ottanut oman emännän;
viel' on nännit näppimättä, rinnat riuahuttamatta."

Tiera päätyi kiukahalla, Kuura uunin korvasella:
jalan kenki kiukahalla, toisen pankon partahalla,
veräjällä vyöteleikse, ulkona kävysteleikse.
Tempoi Tiera keihä'änsä; ei ole keiho suuren suuri
eikä keiho pienen pieni, keiho keskikertahinen:
heponen sulalla seisoi, varsa vaapui lappealla,
susi ulvoi suoverolla, karhu karjui naulan tiessä.

Sylkytteli keihoansa, sylkytteli, nyrskytteli:
sylen syöksi keihäsvartta peltohon saviperähän,
nurmehen nukattomahan, maahan mättähättömähän.

Työnti Tiera keihä'änsä Ahin keihojen keselle,
sekä läksi jotta joutui Ahille soan avuksi."

-Kalevala