"Jo antoi Jumala aamun, toi Jumala toisen päivän.
Niin neiti sanoiksi virkki, kysytteli, lausutteli:
"Mist' olet sinä sukuisin, kusta, rohkea, rotuisin?
Lienet suurtaki sukua, isoa isän aloa."
Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi:
"En ole sukua suurta, enkä suurta enkä pientä,
olen kerran keskimmäistä: Kalervon katala poika,
tuhma poika tuiretuinen, lapsi kehjo keiretyinen.
Vaan sano oma sukusi, oma rohkea sukusi, oma rohkea rotusi,
jos olet suurta sukua, isoa isän aloa!"
Neiti varsin vastoavi, sanan virkkoi, noin nimesi:
"En ole sukua suurta, enkä suurta enkä pientä,
olen kerran keskimmäistä: Kalervon katala tyttö,
tyhjä tyttö tuiretuinen, lapsi kehjo keiretyinen."
-Kalevala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti