"Kylpi seppo kyllitellen, valelihe vallotellen.
Neien vierehen venähti utuisehen uutimehen,
teltahan teräksisehen, rankisehen rautaisehen.
Siinä seppo Ilmarinen heti yönä ensimäisnä
kyllä peitettä kysyvi, vaippoja varustelevi,
kahet, kolmet karhuntaljat, viiet kuuet villavaipat,
maata kera puolisonsa, tuon on kultaisen kuvansa.
Se oli kylki kyllä lämmin, ku oli vasten vaippojansa;
ku oli nuorta neittä vasten, vasten kullaista kuvoa,
se oli kylki kylmimässä, oli hyyksi hyytymässä,
meren jääksi jäätymässä, kiveksi kovoamassa.
Sanoi seppo Ilmarinen: "Ei tämä hyvä minulle!
Vienen neien Väinölähän Väinämöiselle varaksi,
polviseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi."
-Kalevala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti